Viime talvena otettiin Manuelin kanssa aurinkoo takapihalla kun radiosta kuulin tän biisin ekan kerran ja tuntui jotenki ihan uskomattomalta, että siel vaa joku suomalainen keikkuu Espanjan suurimman radiokanavan top10- listalla. Itselle tuli kyllä oikein kunnon kansallisylpeys ja heti illalla töissä lisäsin tän Hawaiibarin soittolistaan ja muutaman suomiworkkerin kanssa arvioitiin, että varmasti pakko olla Suomen euroviisubiisi. No vähän meni mönkään kyllä siinä, mutta juuri tämän tyylistä musiikkia sinne euroviisuihin pitäisi muuten viedä jos haluisi pärjätä!
Ylpeys vaihtui harmitukseen juteltuani muutaman turistin kanssa ja sain kuvan, että Suomessa asenne oli enemmän "tää on vaa joku instagrampelle". Miksi ihmeessä näin? Mun mielestä on ainakin vaan yksinkertaisesti siistiä jos joku onnistuu "brändäämään" itsensä niin hyvin, että joku haluaa tehdä susta tähden. Kohta ulkomainen radio hehkuttaa "tää seuraava biisi on suomesta" ja se on vieläpä yksi soitetuimmista. Tai jenkkilässä innostutaan kun tyttö imitoi eri kieliä, nyt sillä tytöllä on oma vaatemallisto ja omia biisejä. Se on pelkästään eduksi kaikille suomalaisille. Multa on tosissaan Lontoossa kysytty; "What is Finland, is it in Asia?"
Tosiasiassa ei ole ihmekään ettei Suomea tunneta vieläkään, koska eihän täällä uskalleta viedä aisoita maailmalle, Ruotsissa pullotetaan vettä tavallista hienompaan pulloon, annetaan sille hieno nimi, tehdään siitä markkinoinnilla maailman upein vesi ja myydään se hirveellä hypellä jenkkeihin. Ja ne ostaa sen! Jenkit keksi pistää lonkeron lasipulloon, antaa sille nimeksi Garage ja kappas kyseinen juoma kasvattaa vuosi vuodelta myyntiä ympäri maailmaa. Suomessa vaan odotetaan ja toivotaan, että jospa joku löytää meidät. Mulle ainakin äiti jo pienenä opetti ettei ketään tulla kotiovelta hakemaan. Pitää mennä itse esittäytymään "Moi mä oon Fazerin Kalle mulla on maailman parasta suklaata, kelpais varmaan sullekin?"
